6. Voittaja Trump

Me voitamme. Ja jos me emme voita vaan Hillary voittaa, luulenpa, että me otamme vallan omiin käsiimme. Arvelenpa, että leiriydymme Valkoisen talon etunurmikolle. Aseet mukana. – Newhampshireläinen, 51-vuotias siivoojatar.

Hillary Diane Rodham Clinton vai Donald John Trump? Saattaa olla toissijaista, kumpi voittaa huomenna tiistaina Yhdysvaltain presidentinvaalin. Ensisijaista sen sijaan lienee, että tämä vaali kuukausien mittaisine valmisteluineen merkitsi aivan uudenlaisen populistisen kansanliikkeen voittoisaa askeltamista Yhdysvaltain, lännen ja koko maailman Historiaan.

Donald Trump vuonna 2015. (Kuva: Reuters.)

Kuusi vuotta sitten siteerasin aiemmassa blogissani Suomen Kuvalehden (5.11.2010) pääkirjoitusta:

Jos maailman mahtavimman valtion johtoon astuukin kahden vuoden kuluttua Sarah Palinin kaltainen henkisesti rajoittunut pullistelija ja suunsoittaja, jotkut voivat vielä muistella nuorempaa Bushia sivistyneenä republikaanina.

Nyt vuonna 2016 pääkirjoituksen maalaama kauhukuvitelma on omiaan muistuttamaan vain siitä, miten suloisessa viattomuudessa ja jopa luottavaisuudessa ja tulevaisuudenuskossa vielä puoli vuosikymmentä sitten suhteellisesti ottaen elimme. Nyt on kaikki länsimaisissa demokratioissa toisin. Viime vuonna tuli sitten Trump.

*****

Maailman merkittävimmässä virassa Yhdysvaltain presidenttinä Donald Trump merkitsisi räjähdysherkän vaarallista riskiä. Tästä on lukuisia todisteita, eikä niitä suinkaan ole piiloteltu kansalta. Silti hän saattaa voittaa huomisen vaalin, sillä nykyhetken maailmassa demokraattinen, järkeään käyttävä kansalaisuus alkaa mennä pois muodista ja tilalle virtaa sydämensä syvien ja synkkien sopukoiden halujen ja viettien totuudellisuuteen luottava, mielihyvin Trumpin marssijoukkoihin liittyvä alamaisuus.

Olen kuukausien ajan kammonnut mahdollisuutta, että Trump selviäisi vaalista voittajana. Kun ensimmäinen suuri televisioväittely kahden pääehdokkaan välillä käytiin syyskuussa, huolessani päätin nousta varhaiseen aamuun seuratakseni suorana Suomeenkin välitettyä lähetystä.

Edelleen olen sitä mieltä, että vaikka kaikki Hillary Clintonin väitetyt ketkuilut ("Tricky, Tricky Hillary") pitäisivät paikkansa ja vaikka hän salaa sairastaisi sekä Parkinsonin tautia ja epilepsiaa että dementiaa ynnä mitä muuta, hän olisi moninkertaisesti vastaehdokastaan soveliaampi astumaan presidentin virkaan tammikuussa. Mutta Clintonin voitto ei suinkaan merkitsisi Trumpin ja hänen laumansa väistymistä kiltisti syrjään. Kunhan Trump vain toipuu tappiostaan, hänellä on entistä enemmän katkeraa ja kostonhimoista energiaa purkaa pahaa oloaan. – "Tämä ei jää tähän."

Trump on jopa jo pohjustanut mahdollista häviötäänkin. Hän on ilmoittanut, ettei Clintonin voittaessa hyväksy vaalin tulosta, koska tulos on omiaan vain osoittamaan eliitin käyttävän vaalijärjestelmää häikäilemättömästi hyväkseen. Mikä hälyttävintä, tämän käsityksen on niellyt vähintään kolmannes Trumpin kannattajista. Kyseessä on – paitsi ilmeinen populistinen valhe – suora epäluottamuksen ja kapinoinnin osoitus länsimaiselle demokratialle, ja tällaisen kapinoinnin jäljet historiassa ovat raa'at: demokratian tilalle on monta kertaa nostettu korvaavia valtiomuotoja, jotka järjestään ovat osoittautuneet demokratiaa turmiollisemmiksi. Trump vandalisoi puheineen aktiivisesti keskeistä ihmisarvoisen elämän tukipilaria.

Tämä on Trumpin toiminnassa minua kauhistuttavin yksittäinen piirre.

*****

Pillipiipari-sadun kuvitusta. (Kate Greenaway, 1888.)

Mitä tapahtuu, jos Trumpia ei päästetä presidentin valtaistuimelle?

Selvää on, että hän on kerännyt riittävän suuren kriittisen massan voidakseen tulevat neljä vuotta puida laumoineen nyrkkiä presidentti Clintonille (tai hänen varapresidentilleen) ja muulle Washingtonin eliitille. Faktantarkistajat ovat laskeneet, miten suuri osa Trumpin paatoksesta on silkkaa palturia ja pahantahtoista valhetta, mutta ilmeiset tosiasiatkaan eivät vaikuta hänen kannattajiensa käsityksiin. Kritiikkikyvyttömien ihmismassojen manipuloinnin loistavasti hallitsevalla Trumpilla on siis erinomaisen jämerät aseet terrorisoida joukkoineen uutta hallintoa.

Onko varhaisteinisen koulukiusaajan henkiselle asteelle jäänyt, itsetunnoton Trump vaarallisempi ydinasekaukosäädintä hallitsevana supervallan johtajana vaiko laumojaan maan hallintoa ja demokraattisia arvoja vastaan usuttavana räyhähenkenä? Hyvällä lykyllä maailma saattaisi selvitä hänen hallinnostaan suhteellisen ehjin nahoin, mutta miten amerikkalainen kansalaisrauha kestäisi hänen agiteerauksensa kommunistinpunainen lippis päässä Clintonin emännöimän Valkoisen talon edessä? Presidentti Trumpin Amerikka tuskin joutuisi todistamaan ainakaan massiivista kansalaisväkivaltaa Washingtonin hallintokortteleissa, koska ei olisi ketään kyseenalaistamaan vallitsevan demokratian oikeutusta.

Tiivistetysti: Näen Clintonin Yhdysvalloissa uhaksi sen, että Trump laumoineen panee poliittisen julkisuuden ranttaliksi ja rapauttaa entisestään demokratiaan turvaavaa mielialaa yhä laajemmissa kansanpiireissä. Onko hän siis suurempi uhka presidenttinä vai vallankäytön vastuista vapaana kansanvillitsijänä?

Jos Donald Trump huomenna voittaa, on  hän voittaja – niin yksinkertaista se on. Jos voittaja puolestaan on Hillary Clinton, kasvaa Trumpista siinäkin tapauksessa lopulta voittaja, joka jo on onnistuneesti alkanut vääntää Historiaa uusille jengoille. Siinä väännössä epäsuositulla presidentti Clintonilla voi olla vain statistin rooli.

Niin tai näin, kun seuraava Yhdysvaltain presidentinvaali käydään neljän vuoden kuluttua, on maailma vielä nykyhetkeäkin paljon surkeampi paikka.